Mitä Clara Schumann mieluiten söi: ohukaiset, vihersalaatti ja kastanjajäätelö

Clara Schumann (Katrin Weisser) näytelmässä Clara – Indre Stemmer (Hofteatret, Kööpenhamina 2013). Kuva: Runolfur Gudbjornsson.

Säveltäjä ja superstara-pianisti Clara Wieck Schumann (1819–1896) oli mieltynyt lettuihin: niihin suuriin ja rullattuihin, joita syödään Leipzigissa, Dresdenissä ynnä muualla Saksin maakunnassa. Ne kulkevat nimellä plinsen – tai yleissaksalaisesti pfannkuchen.

Lettuja syödään Saksassa sekä suolaisten täytteiden (kuten juuston) että makeiden höysteiden (kuten omenahillon) kanssa. Clara Schumann halusi lettunsa täytteeksi pelkästään sokeria ja lisäkkeeksi viinietikalla maustettuja salaatinlehtiä. Se oli hänestä paras mahdollinen lounas.

Mieluiten Schumann söi lettulounaansa työntäyteistä aamupäivää seuranneen kävelyn jälkeen mukavassa ulkoilmakahvilassa synnyinkaupungissaan Leipzigissa, läheisten seurassa. Näin kertoo muistelmissaan Schumannin nuorin tytär, säveltäjä ja pianisti Eugenie Schumann (1851–1938). Lapset oppivat tavan äidiltään, joka itse oli harrastanut lettuja pikkutytöstä asti.

Clara Schumann vanhemmalla iällä, muistelemassa elämänsä lettuja.

Leveän lallattavaa Saksin murretta puhunut Clara Schumann, joka ammattinsa takia matkusti paljon, oli kiintynyt omaan kotiseutuunsa ja sen makuihin. Schumannin kirjeet sekä lasten ja lastenlasten muistelut paljastavat lettujen ohella säveltäjä-pianistin mieltymyksen oman puutarhan kirsikoihin ja kastanjajäätelöön. 

 

Menu Clara Schumann

Niinpä menu Clara Schumann on seuraavanlainen: 

Sokeroituja ja rullattuja ohukaisia

Vihreää salaattia viinietikkakastikkeella

Kastanjajäätelöä
Tuoreita kirsikoita 

Juomaksi vettä (jos tehdään töitä), valkoviiniä Reinin laaksosta tai müncheniläistä olutta (jos rentoudutaan).

Letut 4 hengelle 

Ohjeesta tulee 8–10 suurta ohukaista.

4 munaa

6 dl täysmaitoa

n. 3,5 dl vehnäjauhoja

vajaa 1 tl suolaa

3 rkl öljyä

Lisäksi:

Öljyä tai voita paistamiseen

Tomusokeria ja tavallista sokeria siroteltavaksi lettujen päälle

Sekoita ainekset keskenään. Paista suuressa kuumassa pannussa molemmin puolin. Rasvaa pannu jokaiselle letulle. Sokeroi valmis lettu tavallisella sokerilla, rullaa ja ripottele päälle tomusokeria ”leipzigilaiseksi lumeksi”. Pidä letut lämpimänä esimerkiksi vesihauteen päälle asetetussa astiassa.

Vihersalaatti viinietikkakastikkeella

Runsaasti lehtisalaattia, esim. keräsalaattia, vuonankaalia tai roomansalaattia 

Kastike:

4 rkl rypsiöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

1 maustemitallinen sokeria

1 keltasipuli tai 2 salottia hienonnettuna

½–1 maustemitallista suolaa

valkopippuria

Revi salaatit isoon kulhoon ja sekoita sekaan kastike. Voit käyttää yhtä tai useampaa lehtisalaattilajiketta. Tee kastike vähintään tuntia ennen tarjoilua, jotta sipuli maustuu.

Tämän tyyppistä yksinkertaista vihersalaattia on syöty Saksassa (ja Itävalta-Unkarissa) aina ja edelleen syödään, ja sitä myös Clara Schumann Leipzigin kestikievareista sai. Erityisen hyvin se soveltuu romanttisille pianisteille, koska kastikkeen harmonia on haikeansuloinen, makeankirpeä.

Huom. Salaatti syödään samaan aikaan suolaisesta taikinasta valmistettujen, kauttaaltaan sokeroitujen ohukaisten kanssa.

Kastanjajäätelö

5 dl kuohukermaa

1 prk (397 g) kondensoitua maitoa

1 dl kastanjatahnaa

(1/2 dl glukoosisiirappia)

(1/2 tl vaniljasokeria)

Vatkaa kermaa vaahdoksi. Lisää vanilja-sokeri, kondensoitu maito, glukoosi-siirappi sekä kastanjatahna. Sekoita tasaiseksi. Pakasta kannellisessa astiassa vähintään 6 tuntia (voit tehdä jäätelön edellisenä päivänä). Ota huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

Kastanjatahnan voi jäätelömassaan sekoittamisen sijaan myös sivellä astiaan jäätelön kanssa kerroksittain.

Kastanjatahnan määrä riippuu sen laadusta. Esimerkiksi St. Dalfourin kastanjatahna on aika makeaa vaikka on sokeroimatonta. Bonne Maman -kastanjatahna taas on sokeroitua. Parasta on, jos tahnassa on voimakas kastanjan maku ilman, että se on kovin makeaa tai väkevää, tai jos voi valmistaa tahnankin itse. St. Dalfouria löytyy Helsingistä ainakin Kampin K-Supermarketista ja Bonne Mamania Stockmannin Herkusta. Element Faugierin pureeta saa ainakin täältä. Kondensoitua maitoa pitäisi löytyä tavallisista ruokakaupoista. Sen tulee olla sokeroitua muttei kinuskiksi keitettyä eli karamellisoitua. Glukoosisiirapin ja vaniljasokerin voi halutessaan jättää pois; glukoosisiirappi estää jäätelön jähmettymisen liian kovaksi. Glukoosisiirappia löytyy tavallisesta ruokakaupasta sokerihyllyltä.

Salonkiletut

Clara Schumann söi hyvällä ruokahalulla muiden tekemää ruokaa. Perheen elannosta huolehtinut konserttipianisti ja supertähti ei itse juuri käynyt keittiössä, jossa touhusi yleensä palvelija. Puoliso taas viihtyi parhaiten viinikellarissa, tuntikausia.

 

Clara Schumann (Katherine Hepburn) ei viihtynyt keittiössä – ei edes Johannes Brahmsin (Robert Walker) kanssa. Kuvakaappaus elokuvasta Song of Love (ohj. Clarence Brown, Yhdysvallat 1947).

Ohukaisia tarjoiltiin Schumanneilla usein myös musiikillisissa illanistujaisissa, joita Clara Schumann järjesti perheensä Leipzigin kodissa 1840-luvun alkupuolella eli avioliittonsa alkuvuosina (kodissa voi vierailla; ks. aukioloajat täältä). Monesti hän järjesti musiikillisen torstai-illan vähemmän tunnetun puolisonsa, säveltäjä ja musiikkikirjoittaja Robert Schumannin (1810–1856) uuden sävellyksen valmistumisen kunniaksi (Clara oli elinaikanaan Robertia paljon kuuluisampi henkilö). Musiikillisten lettukestien syy saattoi joskus olla niin ikään uusi teos joltakin toiselta nuoren polven säveltäjältä, joka oli perheelle läheinen. Schumannien Inselstrassen kodin kamarimusiikkihuoneeseen mahtui kolmisenkymmentä henkeä, mutta illanvietot olivat usein myös pienemmän ystäväpiirin kokoontumisia.

Clara Schumannin lähettämä kutsu kuului esimerkiksi seuraavasti

”Mieheni on saattanut sävellyksen loppuun ja on nyt tuomassa viiniä kotiin ja meillä on kunnollisia ohukaisia. Tulkaa tänä iltana viettämään kanssamme mukavaa aikaa, juomaan lasillinen uudelle opukselle ja hyvälle miehelleni, jonka mielestä viinilasillinen on määräys.” 

Harjoittelu

Schumannien tyttären Eugenien muistelmissa Clara Schumannin ruokailutavat kietoutuvat yhteen tämän soittorutiinien kanssa. Työkaudella heti aamiaisen jälkeen talo täyttyi pianon-soitosta. Ensin tulivat asteikot, oktaa-veissa, tersseissä, seksteissä, desimeissä ja tuplatersseissä. Välillä vain toinen käsi soitti asteikkoa toisen soittaessa sointuja. Sitten seurasivat murtosoinnut ynnä muut kuviot. Ja kaikki tämä keskeytyksettä, taivaallisten modulaatioiden sidostamana, yhtenä hyökyvänä musiikillisena vuorovetenä.

Clara ja Robert Schumann muuttivat vuonna 1840 Leipzigissa Inselstrasse 5:een (nykyisin nro 18). Talossa on nykyisin Clara Schumannin nimeä kantava taidepainotteinen peruskoulu sekä Schumannien perhemuseo. Kuvat: Robert und Clara Schumann Verein Leipzig Inselstrasse 18 e.V. & Schumann Netzwerk.

Tekniikkaharjoitukset päättyivät Carl Czernyn Toccataan. Sen jälkeen oli J. S. Bachin vuoro, yleensä joku preludi ja fuuga. Sitä seurasi usein joku Robert Schumannin teos ja sitten mahdollisesti jotakin mitä nyt työn alla sattui olemaan. Sitten seurasi kävely ja lounas.

Eugenie oli äitinsä tavoin säveltäjä, pianisti ja piano-opettaja. Nykyään hänet muistetaan ennen kaikkea homojen oikeuksien ja samansukupuolisen avioliiton esitaistelijana: lesboikonina, joka eli avoimesti samansukupuolisessa liitossa itävaltalaisen sopraanokuuluisuuden Marie Fillungerin (1850–1930) kanssa. Clara Schumann hyväksyi asian, kuten niin monet taiteilijat ovat aina tehneet, ja äiti ja tytär (ja muut sisarukset) pysyivät läheisinä koko elämänsä ajan.

Schumannien keittokirja

Jos haluaa syventyä laajemminkin Schumannien taloudessa syötyihin ruokiin, kannattaa perheenjäsenten ja muiden sukulaisten kirjeiden ja muistelmien ohella perehtyä Carl Friedrich Engelmannin ja Marie Hollenin keittokirjaan Neues einfaches Kochbuch für bürgerliche Haushaltungen und bürgerlicher Küchenzettel, für Hausfrauen des Mittelstandes (”Uusi ja helppo keittokirja kansalaisten kotitalouksille ja keskiluokan kotirouvien ruokalistoja varten”, 1829). Tutkija Janina Klassen (2009) on perehtynyt Clara Schumannin jäämistöstä löytyneeseen kappaleeseen. Clara ei tietenkään hankkinut itse kyseistä kirjaa vaan sai sen lahjaksi puolisoltaan avioliiton alkuaikoina; omistuskirjoituksena on ”omalle kotirouvalleni”. Kirja näyttää vähän käytetyltä.

Miksi Robert (Herbert Grönemeyer) otti kävelyretkelle mukaan leipää vaikka tiesi Claran (Nastassja Kinski) syövän mieluummin lettuja kahvilassa? Kuvakaappaus elokuvasta Frühlingssinfonie (ohj. Peter Schamoni, Saksa 1983.)

 

Lähteet

Burk, John N. 1940. Clara Schumann. A Romantic Biography. New York, NY: Random House.

Engelmann, Carl Friedrich & Marie Hollen 1829. Neues einfaches Kochbuch für bürgerliche Haushaltungen und bürgerlicher Küchenzettel, für Hausfrauen des Mittelstandes. Pirna: August Robert Friese. [Alkuteos 1815.] 

Klassen, Janina 2009. Clara Schumann: Musik und Öffentlichkeit. Köln, Weimar ja Wien: Böhlau Verlag.

Rieger, Eva 2002. ”Desire is Consuming Me”: The Life Partnership between Eugenie Schumann and Marie Fillunger.” Teoksessa Queer Episodes in Music and Modern Identity. Toim. Sophie Fuller & Lloyd Whitesell. Champaign, IL: University of Illinois. S. 25–48.

Schumann, Eugenie 1927. The Schumanns and Johannes Brahms: The Memoirs of Eugenie Schumann. Käänt. Marie Busch. Lawrence, MA: Music Book Society. [Alkuteos Erinnerungen von Eugenie Schumann 1925.]