Clara Schumann (Katrin Weisser) näytelmässä Clara – Indre Stemmer (Hofteatret, Kööpenhamina 2013). Kuva: Runolfur Gudbjornsson. |
Säveltäjä
ja superstara-pianisti Clara Wieck Schumann (1819–1896) oli mieltynyt lettuihin: niihin
suuriin ja rullattuihin, joita syödään Leipzigissa, Dresdenissä ynnä
muualla Saksin maakunnassa. Ne kulkevat nimellä plinsen – tai yleissaksalaisesti pfannkuchen.
Lettuja
syödään Saksassa sekä suolaisten täytteiden (kuten juuston) että makeiden höysteiden
(kuten omenahillon) kanssa. Clara Schumann halusi lettunsa täytteeksi
pelkästään sokeria ja lisäkkeeksi viinietikalla maustettuja salaatinlehtiä. Se
oli hänestä paras mahdollinen lounas.
Mieluiten
Schumann söi lettulounaansa työntäyteistä aamupäivää seuranneen kävelyn jälkeen
mukavassa ulkoilmakahvilassa synnyinkaupungissaan Leipzigissa, läheisten
seurassa. Näin kertoo muistelmissaan Schumannin nuorin tytär, säveltäjä ja pianisti
Eugenie Schumann (1851–1938). Lapset oppivat tavan äidiltään, joka itse oli
harrastanut lettuja pikkutytöstä asti.
Clara Schumann vanhemmalla iällä, muistelemassa elämänsä lettuja. |
Leveän lallattavaa Saksin murretta puhunut Clara Schumann, joka ammattinsa takia matkusti paljon, oli kiintynyt omaan kotiseutuunsa ja sen makuihin. Schumannin kirjeet sekä lasten ja lastenlasten muistelut paljastavat lettujen ohella säveltäjä-pianistin mieltymyksen oman puutarhan kirsikoihin ja kastanjajäätelöön.
Menu Clara Schumann
Niinpä menu Clara Schumann on seuraavanlainen:
Sokeroituja ja rullattuja ohukaisia
Vihreää salaattia viinietikkakastikkeellaSokeroituja ja rullattuja ohukaisia
Kastanjajäätelöä
Tuoreita kirsikoita
Juomaksi vettä (jos tehdään töitä), valkoviiniä Reinin laaksosta tai müncheniläistä olutta (jos rentoudutaan).
Letut
4 hengelle
Ohjeesta tulee 8–10 suurta ohukaista.
4 munaa
6 dl täysmaitoa
n. 3,5 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
3 rkl öljyä
Lisäksi:
Öljyä tai voita
paistamiseen
Tomusokeria ja
tavallista sokeria siroteltavaksi lettujen päälle
Sekoita ainekset
keskenään. Paista suuressa kuumassa pannussa molemmin puolin. Rasvaa pannu
jokaiselle letulle. Sokeroi valmis lettu tavallisella sokerilla, rullaa ja
ripottele päälle tomusokeria ”leipzigilaiseksi lumeksi”. Pidä letut lämpimänä
esimerkiksi vesihauteen päälle asetetussa astiassa.
Vihersalaatti viinietikkakastikkeella
Runsaasti
lehtisalaattia, esim. keräsalaattia, vuonankaalia tai roomansalaattia
Kastike:
4
rkl rypsiöljyä
2
rkl valkoviinietikkaa
1
maustemitallinen sokeria
1
keltasipuli tai 2 salottia hienonnettuna
½–1
maustemitallista suolaa
valkopippuria
Revi
salaatit isoon kulhoon ja sekoita sekaan kastike. Voit käyttää yhtä tai
useampaa lehtisalaattilajiketta. Tee kastike vähintään tuntia ennen tarjoilua,
jotta sipuli maustuu.
Tämän
tyyppistä yksinkertaista vihersalaattia on syöty Saksassa (ja Itävalta-Unkarissa) aina ja edelleen
syödään, ja sitä myös Clara Schumann Leipzigin kestikievareista sai. Erityisen hyvin se soveltuu romanttisille pianisteille,
koska kastikkeen harmonia on haikeansuloinen, makeankirpeä.
Huom. Salaatti
syödään samaan aikaan suolaisesta taikinasta valmistettujen, kauttaaltaan
sokeroitujen ohukaisten kanssa.
Kastanjajäätelö
5
dl kuohukermaa
1
prk (397 g) kondensoitua maitoa
1
dl kastanjatahnaa
(1/2
dl glukoosisiirappia)
(1/2
tl vaniljasokeria)
Vatkaa
kermaa vaahdoksi. Lisää vanilja-sokeri, kondensoitu maito, glukoosi-siirappi sekä kastanjatahna. Sekoita tasaiseksi. Pakasta kannellisessa
astiassa vähintään 6 tuntia (voit tehdä jäätelön edellisenä päivänä). Ota
huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua.
Kastanjatahnan voi
jäätelömassaan sekoittamisen sijaan myös sivellä astiaan jäätelön kanssa
kerroksittain.
Kastanjatahnan määrä
riippuu sen laadusta. Esimerkiksi St. Dalfourin kastanjatahna on aika makeaa
vaikka on sokeroimatonta. Bonne Maman -kastanjatahna
taas on sokeroitua. Parasta on, jos tahnassa on voimakas kastanjan maku ilman,
että se on kovin makeaa tai väkevää, tai jos voi valmistaa tahnankin itse. St.
Dalfouria löytyy Helsingistä ainakin Kampin K-Supermarketista ja Bonne Mamania
Stockmannin Herkusta. Element Faugierin pureeta saa ainakin täältä. Kondensoitua maitoa pitäisi löytyä tavallisista ruokakaupoista.
Sen tulee olla sokeroitua muttei kinuskiksi keitettyä eli karamellisoitua. Glukoosisiirapin
ja vaniljasokerin voi halutessaan jättää pois; glukoosisiirappi estää jäätelön
jähmettymisen liian kovaksi. Glukoosisiirappia löytyy
tavallisesta ruokakaupasta sokerihyllyltä.
Salonkiletut
Clara
Schumann söi hyvällä ruokahalulla muiden tekemää ruokaa. Perheen elannosta
huolehtinut konserttipianisti ja supertähti ei itse juuri käynyt keittiössä, jossa touhusi yleensä
palvelija. Puoliso taas viihtyi parhaiten viinikellarissa, tuntikausia.
Clara Schumann (Katherine Hepburn) ei viihtynyt keittiössä – ei edes Johannes Brahmsin (Robert Walker) kanssa. Kuvakaappaus elokuvasta Song of Love (ohj. Clarence Brown, Yhdysvallat 1947). |
Ohukaisia
tarjoiltiin Schumanneilla usein myös musiikillisissa illanistujaisissa, joita Clara
Schumann järjesti perheensä Leipzigin kodissa 1840-luvun alkupuolella eli
avioliittonsa alkuvuosina (kodissa voi vierailla; ks. aukioloajat täältä). Monesti hän järjesti musiikillisen torstai-illan vähemmän tunnetun puolisonsa, säveltäjä ja musiikkikirjoittaja Robert
Schumannin (1810–1856) uuden sävellyksen valmistumisen kunniaksi (Clara oli elinaikanaan Robertia paljon kuuluisampi henkilö). Musiikillisten
lettukestien syy saattoi joskus olla niin ikään uusi teos joltakin toiselta nuoren polven säveltäjältä,
joka oli perheelle läheinen. Schumannien Inselstrassen kodin
kamarimusiikkihuoneeseen mahtui kolmisenkymmentä henkeä, mutta illanvietot
olivat usein myös pienemmän ystäväpiirin kokoontumisia.
Clara Schumannin lähettämä kutsu kuului
esimerkiksi seuraavasti
”Mieheni on saattanut sävellyksen loppuun ja on nyt tuomassa viiniä kotiin ja meillä on kunnollisia ohukaisia. Tulkaa tänä iltana viettämään kanssamme mukavaa aikaa, juomaan lasillinen uudelle opukselle ja hyvälle miehelleni, jonka mielestä viinilasillinen on määräys.”
Harjoittelu
Schumannien
tyttären Eugenien muistelmissa Clara Schumannin ruokailutavat kietoutuvat
yhteen tämän soittorutiinien kanssa. Työkaudella heti aamiaisen jälkeen talo
täyttyi pianon-soitosta. Ensin tulivat asteikot, oktaa-veissa, tersseissä, seksteissä,
desimeissä ja tuplatersseissä. Välillä vain toinen käsi soitti asteikkoa toisen
soittaessa sointuja. Sitten seurasivat murtosoinnut ynnä
muut kuviot. Ja kaikki tämä keskeytyksettä, taivaallisten modulaatioiden sidostamana,
yhtenä hyökyvänä musiikillisena vuorovetenä.
Clara ja Robert Schumann muuttivat vuonna 1840 Leipzigissa Inselstrasse 5:een (nykyisin nro 18). Talossa on nykyisin Clara Schumannin nimeä kantava taidepainotteinen peruskoulu sekä Schumannien perhemuseo. Kuvat: Robert und Clara Schumann Verein Leipzig Inselstrasse 18 e.V. & Schumann Netzwerk. |
Tekniikkaharjoitukset
päättyivät Carl Czernyn Toccataan. Sen jälkeen oli J. S. Bachin vuoro, yleensä
joku preludi ja fuuga. Sitä seurasi usein joku Robert Schumannin teos ja sitten mahdollisesti
jotakin mitä nyt työn alla sattui olemaan. Sitten seurasi kävely ja lounas.
Eugenie
oli äitinsä tavoin säveltäjä, pianisti ja piano-opettaja. Nykyään hänet
muistetaan ennen kaikkea homojen oikeuksien ja samansukupuolisen avioliiton esitaistelijana: lesboikonina, joka eli avoimesti samansukupuolisessa
liitossa itävaltalaisen sopraanokuuluisuuden Marie Fillungerin (1850–1930)
kanssa. Clara Schumann hyväksyi asian, kuten niin monet taiteilijat ovat aina
tehneet, ja äiti ja tytär (ja muut sisarukset) pysyivät läheisinä koko elämänsä ajan.
Schumannien keittokirja
Jos
haluaa syventyä laajemminkin Schumannien taloudessa syötyihin ruokiin,
kannattaa perheenjäsenten ja muiden sukulaisten kirjeiden ja muistelmien ohella
perehtyä Carl Friedrich Engelmannin ja Marie Hollenin keittokirjaan Neues einfaches Kochbuch für bürgerliche Haushaltungen und bürgerlicher Küchenzettel, für Hausfrauen des Mittelstandes (”Uusi ja helppo keittokirja
kansalaisten kotitalouksille ja keskiluokan kotirouvien ruokalistoja varten”,
1829). Tutkija Janina Klassen (2009) on perehtynyt Clara Schumannin jäämistöstä
löytyneeseen kappaleeseen. Clara ei tietenkään hankkinut itse kyseistä kirjaa vaan
sai sen lahjaksi puolisoltaan avioliiton alkuaikoina; omistuskirjoituksena on
”omalle kotirouvalleni”. Kirja näyttää vähän käytetyltä.
Lähteet
Burk, John
N. 1940. Clara Schumann. A Romantic
Biography. New York, NY: Random House.
Engelmann, Carl Friedrich & Marie Hollen 1829. Neues einfaches Kochbuch für bürgerliche Haushaltungen und bürgerlicher Küchenzettel, für Hausfrauen des Mittelstandes. Pirna: August Robert Friese. [Alkuteos 1815.]
Klassen, Janina 2009. Clara Schumann: Musik und Öffentlichkeit. Köln, Weimar ja Wien: Böhlau Verlag.
Rieger, Eva 2002.
”Desire is Consuming Me”: The Life Partnership between Eugenie Schumann and Marie Fillunger.”
Teoksessa Queer Episodes in Music and Modern Identity. Toim. Sophie Fuller
& Lloyd Whitesell. Champaign, IL: University of Illinois. S. 25–48.
Schumann, Eugenie
1927. The Schumanns and Johannes Brahms: The Memoirs of Eugenie Schumann.
Käänt. Marie Busch. Lawrence, MA: Music Book Society. [Alkuteos Erinnerungen
von Eugenie Schumann 1925.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti