keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Gustav Mahlerin aamiainen

Gustav Mahlerin (1860–1911) sävellystyö tapahtui täysjyväleivän ja maitokahvin voimalla.

Gustav Mahler (1903) työpaikallaan Wienin hovioopperassa, haaveilemassa kesämökin sävellysrauhasta ja kunnollisesta täysjyväleivästä.
Mahler oli hyvin tarkka säännöllisistä ja kohtuullisista elintavoistaan. Se oli hänen tapansa selvitä rankoista ja monimutkaisista työkuvioista. Talvet hän huhki kapellimestarin hommia, oopperatalojen ja orkesterien hullunmyllyssä – siinä ei ollut mahdollisuutta säveltää. Säveltämiseen hän pystyi keskittymään toden teolla vain kesälomillaan kesämökillä, Alpeilla. Se vaati säännöllisen päivärytmin yksinkertaisine aterioineen.

Mahlerin pitkäaikaisin (1900–1907) kesämökki oli Etelä-Itävallassa, Maiernigg-nimisessä pikkukylässä Alppien suurimman järven Wörtherseen rannalla. Siellä hän sävelsi mm. sinfoniat nro 5–8 ja laulusarjan Kindertotenlieder. Näiden teosten säveltäminen tapahtui ennen kaikkea aamiaisen voimalla. Kuten Gustavin puoliso, säveltäjä Alma Mahler (1946, 42–43) on yksityiskohtaisesti kuvannut, Gustav söi aamiaisensa aikaisin aamulla hieman klo 6 jälkeen ja se oli joka päivä samanlainen.
  

Ainekset


Maitokahvia (vasta jauhetuista pavuista)
Kokojyväleipää
Voita
Hilloa

Lisäksi haluttaessa:
Katkelma Goethen tai Kantin teoksesta
Vilkaisu johonkin Bachin partituuriin


Käytäntö



Gustav Mahlerin sävellysmaja Maierniggessa. Kuva: Johann Jaritz CC BY-SA 3.0.
Aamiaisen Mahler söi – sään salliessa – ulkona penkillä, pöydän ääressä, sävellysmajansa edessä. Pikkuinen sävellysmaja sijaitsi varsinaisesta huvilasta erillään kuutisenkymmentä metriä korkeammalla rinteessä, piilossa puiden siimeksessä. Palvelija vei aamupalan majaan valmiiksi ennen kuin säveltäjä ehti sinne. Maidon wieniläistyyppiseen melange-kahviinsa Mahler lämmitti itse majassaan pienellä retkikeittimellä. 

Onneksi maja oli lähinnä kiveä. Muuten ajatuksiinsa vaipunut ja huonosti arkiaskareisiin keskittynyt säveltäjä olisi saattanut tuhota sen keittimellään. Sormet hän poltti säännöllisesti.

Maierniggen sävellysmajassaan Mahler keitti joka aamu maidon kahviinsa retkikeittimellä. Kuva: John / Classic Camp Stoves.
Leivän tuli olla kunnollista, maalaistyyppistä kokojyvä-leipää – ei valkaistua eikä teollista leipää. Hillon tuli vaihdella päivittäin.

Ainoat kirjat, jotka majassa olivat, olivat Goethen ja Kantin koottujen teosten laitokset, ja ainoat nuotit säveltäjän omien, työn alla olevien luonnoksien lisäksi olivat J. S. Bachia. (Mahler ei muuten talvisinkaan lukenut sanomalehtiä aamiaisella. Ne luettiin vasta iltapäivällä, jos ollenkaan.)

Palvelijan piti kävellä aamuisin sävellysmajaan eri reittiä kuin Mahler, joka ei halunnut nähdä eikä kuulla ketään ennen työhön ryhtymistään tai sen aikana. Säveltämiseen oli niin vähän aikaa vuodessa, että se oli järjestettävä täydellisesti. Mahler sävelsi majassaan päivittäin 6–7 tuntia. Hän lopetti työn yleensä keskipäivällä, joskus meni vähän iltapäivän puolelle. Hänellä oli tapana säveltää "mökkivaatteissa", eräänlaisissa rääsyissä, jotka hän vaihtoi sosiaalista elämää kestäviin normaaleihin vaatteisiin aina työpäivän päätyttyä.

Maierniggen sävellysmajassa voi vierailla toukokuun ja lokakuun välisenä aikana. Sijainti ja aukioloajat löytyvät täältä. Asianmukaiset eväät mukaan!


Gustav Mahler jossakin Alpeilla, todennäköisesti lounaan jälkeisellä kävelyllä. Aikaisin aamulla aloitettu sävellystyö tapasi loppua lounasaikaan, jota seurasi kävelylenkki.

Feministinen huomio


Lienee syytä huomauttaa, että Mahlereiden perheen elämä Maierniggen kesämökillä perustui siis Gustavin työolosuhteiden mahdollisimman täydelliselle järjestämiselle. Yksi osa järjestelyjä oli se, että hänen puolisonsa, säveltäjä Alma Mahlerin piti – Gustavin painostuksesta ja ajan sukupuolikäsityksiä myötäillen – luopua omasta sävellystyöstään. Tämä tietenkin katkeroitti Almaa.

Lähteet


Currey, Mason 2013. Daily Rituals: How Great Minds Make Time, Find Inspiration, and Get to Work. London: Picador.

Mahler, Alma 1946. Gustav Mahler: Memories and Letters. Kääntänyt Bosil Creighton. New York, NY: The Viking Press. [Alkuteos Erinnerungen und Briefe 1940.]




Ei kommentteja: